sunnuntai 19. huhtikuuta 2009
Elonmerkkejä - Signs of Life
Lanka: Novita Rose Mohair, kevään vihreä ja talvenvihreä, kumpaakin n. 2 kerää
Koko 34-38
Puikot: 6 mm suorat puikot
Kommentit: Ihanan helppo, aivoton malli. Ainoa huono puoli tätä neuloessa oli juuri nuo puikot. 6 mm suorat muovipuikot, mitä ihmettä mie oikein ajattelin?? Tämä oli mulla lähinnä viikonloppuneuleena ja puikot tökki aika ja joka paikkaan. Puikkovarastoja tutkiessa huomasin, ettei mulla edes ole 6 mm pyöröpuikkoja, 7 mm puikkoja on sitten useammatkin. Liivihärpäke valmistui jo helmikuun puolella, mutta kuvaaminen on odottanut valkoisen trikooraglanin valmistumista. Sen sain tehtyä pari viikkoa takaperin, kun aloin kokeilemaan syksyllä ostamaani käytettyä saumuria. 
Olen pitänyt möbiusta mustan trikoopaidan ja valkoisen kauluspaidan kanssa ja tykkään. Tämä on töihin erittäin hyvä lisä kylmillä keleillä – silloin meinaan työhuoneeni on kuin pakastin johtuen ihmeellisistä ilmastointijärjestelyistä (ja siitä että työhuoneeni on entinen varasto joka on jaettu kahdelle henkilölle työpisteiksi. Toinen sai lämmityksen ja otinen ilmastoinnin.. hmmm..). Olisin voinut kyllä neuloa tämän myös lankasuosituksen mukaisilla 5 mm puikoilla, sillä nyt käytössä liivi on vähän venähtänyt.
Aktiivisesti keskeneräisiä töitä mulla on tällä hetkellä kaksi. Skottische Kilt hose Nancy Bushin Folk Socksista – ilmoittauduin niillä jo Ravelryssä meneillään olevaan NB Socks KALiin. Toinen on valmiina, toisessa mennään jo viimeisissä pohjekavennuksissa. Pääsiäinen auttoi näid edistymistä mahtavasti, sillä kävi kotipuolessa. Junalla. Yöjunassa istuen sinne ja päiväjunassa takaisin. Onneksi Ouluun asti oli seuraa, muuten en olis jaksanu kuluttaa varsinkaan Pendolinon penkkiä 2. pääsiäispäivänä.
Teen Decimalia koossa S, käytössä 3,25 mm pyöröt. Jostain pitää vain taikoa vielä ainakin yhdet puikot ja saatava korjattua muinoin rikkoutuneet bambuiset saman koon puikot. Toivottavasti tämä neule sentään tulee valmiiksi tämän kevään/kesän aikana... Muistelen juuri nyt niitä monia monia neuleita, jotka edelleen makaavat tuossa käsityökorissani keskeneräisinä, parhaat odottavat jopa purkua.
Purkutuomiolle joutunevat, valitettavasti, sekä Vihervaarani että Sagittaria-huivi, jossa eivät silmukkamäärät enää täsmää vaadittua ja mielestäni käyttämäni lanka ei sovi siihen. Keksinen Dropsin Alpacalle myös muita käyttökohteita. Vihervaarani ainoa vika on, että se on muotoutumassa aivan liian isoksi. Harkinnan alla on, että teenkö sen valmiiksi ja lahjon itseäni pidempää, mutta laihempaa henkilöä. Neule on ollut niin nautittava tehdä, etten haluaisi sitä tuhota kokonaan.
Loppusuoralla oleva, viime kesänä aloitettu Tennessee-liivi, taas odottaa nappilistoja, jotka aion siihen pikimmiten tehdä – löysin juuri viikko sitten liiviin liittyvät muistiinpanot, joten viimeistely voi vielä onnistua..
Jännityksellä jäämme odottamaan jatkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti